Ai joku ydinkatastrofi vai?

Fukushimassa paukkuu. Tätä kirjoitettaessa on vielä epäselvää, miten vakavasta onnettomuudesta on kyse, ja missä määrin kyse on median sensationalisoinnista. Veikkaisin, että vaikka voimalan turvamekanismit toimisivat juuri sillä tavalla kuin pitääkin, mediassa kohkattaisiin asiasta joka tapauksessa huutavin otsikoin, ja tehtäisiin monenkirjavia ennenaikaisia johtopäätöksiä.

Millaisia todellisia riskejä ydinvoimaan liittyy?

Mustan joutsenen teoria kuvaa tapahtumia, joita ei ole mahdollista nykytiedon varassa ennakoida. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi täysin odottamattomat luonnonkatastrofit tai talousjärjestelmän nyrjähdykset. Fissiovoimaan liittyviä kysymyksiä on kiinnostava pyrkiä hahmottamaan tämän teorian näkökulmasta.

Käsitykseni mukaan moderneja ydinvoimaloita rakentaessa otetaan huomioon kaikki tiedossa olevat riskit, ja pyritään minimoimaan niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Turvatoimet ovat kattavia. Ydinvoimaloiden turvallisuus ei ymmärtääkseni ole minkään yksittäisen turvamekanismin varassa. Ydinvoimaloiden turvajärjestelyt ovat todellinen insinöörityön taidonnäyte. Kuinka monen ihmisen hengen ydinvoimalateknologian hienostuneisuus tässäkin tapauksessa pelasti? (Kuinka monta henkeä olisi pelastunut jos reaktoria ei olisi alunperinkään rakennettu? Vaikea sanoa. Kuinka merkittävä rooli fissiovoimalla on ollut ihmisten perustarpeiden turvaamisen edistämisessä? En tiedä.)

Olen kuullut jo monen monta kommenttia siitä, että Fukushiman reaktori oli vanha, ja että sen turvajärjestelyissä oli jo aiemmin osoitettu monenlaisia ongelmia. Tiedettiinkö reaktoriin käytetyn teknologian puutteista rakentamisen aikaan, vai onko ymmärrys noista puutteista kasvanut ajan saatossa?

Voidaanko asian olettaa olevan nykyään toisin? Onko perusteltua otaksua, että esimerkiksi seuraavien 30 vuoden kuluessa nykyisessä huipputason reaktoriteknologiassa ei voisi paljastua vakavia ongelmia, sellaisia joita ei tällä hetkellä osata ottaa ollenkaan huomioon? Jos Olkiluodon tuore reaktori räjähtäisi jonkun täysin odottamattoman katastrofin seurauksena vaikka vuonna 2031, monet olisivat vuorenvarmasti kuorossa huutamassa, että NO TOI OLIKIN TOTA VANHAA PASKATEKNOLOGIAA, NYKYÄÄN MEILLÄ ON JO PALJON PAREMPAA!!

Varmana pidän sitä, että tällaisten tapahtumien seurauksena yhä useampien on vaikea luottaa fissiovoimaa puolustavien vakuutteluihin siitä, että uusi teknologia on turvallisempaa. Se saattaa olla harmillista, koska olen auki sille mahdollisuudelle, että tämän päivän fissioteknologia todella olisi riittävän turvallista. Ainakin teoriassa. Pidän mahdollisena. En tiedä. En välttämättä usko.

Mustan joutsenen teoria muistuttaa siitä, ettei meillä ole, eikä tule olemaankaan, mitään keinoa ennakoida kaikkia riskejä. Maailma on epävarma paikka.

Epävarmaa on sekin, mitä Fukushiman onnettomuudesta seuraa. Voi olla, ettei mitään Tshernobyliin verrattavaa. Aika näyttää.

Sen tiedän, että ydinvoimataistelun osapuolten olisi syytä kuunnella toisiaan enemmän. Kumpikin puoli tarjoaa kokonaisuuden kannalta tärkeitä näkökulmia.

Tunteeni fissiovoiman suhteen ovat ristiriitaisia. Musta on ihan kivaa että mun töpseli tuottaa mulle sähköä, enkä oo vaatimassa että ydinvoima pitää nyt heti vetää pytystä krapulapaskojen mukana. Fukushiman tapahtumat kuitenkin voimistavat tuntemustani (kyllä, kyseessä on nimenomaan tuntemus - minulla ei ole asian suhteen mitään ehdottoman pitäviä argumentteja) siitä, että uusiutuvan, hajautetun energiatuotannon suuntaan on panostettava yhä enemmän. En ole vakuuttunut siitä, että fissiovoima todella olisi niin turvallista kuin sen halutaan uskoa olevan. Ja vitussakaan en ole vakuuttunut siitä, että meidän kannattaisi sijoittaa energiantuotannollista tulevaisuuttamme minkään yksittäisen tuotantomuodon varaan.

Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2011 Piraattipuolueen listoilla Uudenmaan vaalipiirissä. Ilmaisehan tukesi facebook-kampanjasivullani. Tai jos et halua tukea, voit myös hyökätä kimppuun.