Nyt kun huumeet laillistetaan
Jotta lähtökohta ei jäisi epäselväksi, sanotaan se heti alkuun: Kaikki päihteet aiheuttavat haittoja, niin lailliset kuin laittomatkin. Kaikkia päihdeongelmia ei saa siivottua pois millään ilveellä. On etsittävä vähiten huonoja ratkaisuja.
Tilastot puhuvat selvää kieltä. Päihdeaineiden käytöstä annetut rangaistukset eivät vähennä päihteiden käyttöä tai päihdeongelmia. Sen sijaan ne edesauttavat päihdeidenkäyttäjien sairastumista ja syrjäytymistä, ja vaikeuttavat avointa keskustelua.
Kieltolaki ruokkii järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, ja otteiden kiristäminen tarjoaa huumebisnekselle entistä suurempia voittoja. Päihteitä välitetään ja käytetään jopa vankiloissa, sekä maissa, joissa huumausainerikoksista voi saada elinkautisen tai kuolemantuomion. Tämä kertonee jotain kieltolakipolitiikan käytännön rajoituksista.
Eläimet ovat käyttäneet päihteitä kautta aikojen, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö näin tulisi olemaan tulevaisuudessakin. Ihminen ei ole poikkeus. Päihteiden käyttö ei lakkaa kieltämällä. Aikuisten ihmisten kohtelu pikkulapsina ei tue vastuullisen päihdekulttuurin syntymistä. Miten yksilö voi koskaan oppia kantamaan valintojensa seurauksia, jos valinta pyritään tekemään hänen puolestaan? Miten vastuullisuus voi lisääntyä, jos yleinen ilmapiiri painostaa salailuun?
Yhä useampi maa on jo käytännössä luopunut päihteiden käyttörangaistuksista - Portugali, Meksiko, Argentiina ja Tsekki etunenässä. Myös mm. kannabiksen, psilosybiinisienten, meskaliinikaktusten ja oopiumunikkojen kotikasvatusta katsotaan yhä enemmän läpi sormien. Odotettua huumekatastrofia ei ole tapahtunut dekriminalisaation seurauksena. Käyttömäärät eivät ole räjähtäneet käsiin, käyttäjien mahdollisuus saada tarvittaessa apua on helpottunut, ja päihdekysymyksiin liittyvä keskusteluilmapiiri on kohentunut.
Sveitsissä on 90-luvulta asti jaettu ilmaista heroiinia vaikeimmin riippuvaisille. Monelle suomalaiselle lienee yllätys, että kyseisellä projektilla on selvä enemmistön tuki takanaan kansanäänestyksissä. Miksi? Koska se onnistuu tavoitteissaan suhteellisen hyvin. Tilastojen mukaan uusien heroiininkäyttäjien määrä on kutistumaan päin, ja käyttäjien tekemien omaisuusrikosten määrät ovat romahtaneet. Riippuvaisten terveydentila on kohentunut, ja esimerkiksi neulojen kautta leviävien tartuntojen määrä on pudonnut. Kun riippuvaiset eivät joudu miettimään mistä saavat seuraavan annoksensa, heille jää tilaa muuhunkin kuin päihtymisen miettimiseen. Kyse ei ole pelkästään käyttäjien oikeuksista ja hyvinvoinnista, vaan yhteisistä eduista - huono päihdepolitiikka käy kalliiksi kaikille, niin aineellisella kuin henkiselläkin tasolla.
Huumeisiin liittyy valtava määrä väkivaltarikollisuutta. Merkittävin syy tälle on se, että laittomien päihteiden markkinat ovat järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. Meksikon loputtomasti kuolonuhreja vaativa huumesota on "hyvä" esimerkki, joka auttaa myös ymmärtämään sitä, miksi pelkästään käyttörangaistusten poistaminen ei välttämättä riitä.
Huumemarkkinoiden laittomuus tekee myös käytännössä mahdottomaksi valvoa päihdeaineiden laatua, ja tuotanto- ja välitysprosessien eettisiä ja ekologisia vaikutuksia. Kun päihdemarkkinat poistuvat rikollisten käsistä, tällaisiin ongelmiin voidaan pureutua aiempaa tehokkaammin. Kun laittomuudesta seuraavat stigmat hellittävät, myös päihteisiin liittyvää tieteellistä tutkimusta on helpompi lisätä. Aiemmin huumerikollisuuden torjuntaan ja yksittäisten käyttäjien jahtaamiseen suunnatut verorahat voidaan kohdistaa suoraan päihteiden käyttöön liittyvien haittojen korjaamiseen, sekä ennaltaehkäisevään päihdetyöhön, johon kuuluu olennaisena osana uskottavan päihdevalistuksen luominen.
Julkisen huumekeskustelun painopiste on vähitellen siirtymässä järkevämpään suuntaan. Yhä laajemmin käsitetään, etteivät laittomat päihteet ole “samanlaisia kuin alkoholi, mutta vahvempia”. Erilaiset päihteet vaikuttavat eri tavoin. Niitä käytetään erilaisiin tarkoituksiin, ja jokaisessa niistä on omanlaisensa riskit.
Kaikenlaiset ihmiset käyttävät laittomia päihteitä. Yhä useammalle on selvää, ettei suurin osa heistä ole sairaita, elämänhallinnattomia narkomaaneja, sen enempää kuin suurin osa laillisten päihteiden käyttäjistäkään ei ole vapisevia, haisevia juoppoja.
Apua kaipaaville on tarjottava apua. Apua kaipaamattomat on jätettävä rauhaan. Olemassaoleviin päihdeongelmiin ei ole mahdollista vastata kriminaalipoliittisin keinoin. Ne ovat kansanterveydellinen kysymys. Päihdepoliitiikka ei ole pelkästään käyttäjien asia - nykyään poliisitkin vaativat huumeiden laillistamista.
Tässä tekstissä kuvaillut muutokset eivät käy käden käänteessä. Kehitys on asteittaista. Suomi tuskin tulee rynnistämään edistyksen eturintamalla. Muiden maiden positiiviset kokemukset kuitenkin väkisinkin heijastuvat myös Suomen lainsäädäntöön ja asenteisiin, ja hyvä niin. Muutos on jo käynnissä, ja on keskusteltava siitä, miten tuohon muutokseen voidaan parhaiten reagoida - ja ryhdyttävä toimeen.
Tähän vielä lopuksi muutama videokannanotto huumesodasta:
Bill Hicks, narri
Milton Friedman, taloustieteilijä
Ethan Nadelmann, päihdepolitiikan asiantuntija
Jack Cole, huumepoliisi
Olen ehdolla eduskuntavaaleissa. Piraattipuolue, Uusimaa.
Facebook-kampanjasivuni löytyy tästä.
Saa tukea, saa ottaa yhteyttä, saa antaa palautetta, mitä vain.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Alkoholi on kova huume väärin käytettynä.
Perinteisten huumeiden kanssa on jotain tehtävä koska ongelma on paha.
Joko esim.Kannabis on kokonaan laillistettava tai sitten rikollisuus on ahdistettava nurkkaan ja koko huumekenttä siivottava.Kannabis ei sovi Suomalaisen päälle.Kannatan siis jälkimmäistä.
Miten huumekenttä siivotaan? Jos poliisin resursseja kasvatetaan, ja jos sen seurauksena onnistutaan vieläpä saamaan huumejengejä kiinni, jonossa on aina uusia yrittäjiä. Mitä enemmän huumerikollisia saadaan kiinni, sitä suuremmat voitot seuraaville yrittäjille tarjoutuu. Mitä suurempi riski, sitä enemmän rahaa tarjolla. Mitä enemmän rahaa tarjolla, sitä suurempi tunku alalle.
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat taloudellisesti epätoivoisessa tilanteessa. Tästä seuraa, että riippumatta siitä, kuinka kovilla rangaistuksilla huumausainerikollisia uhataan, huumekauppiaita on aina. Kun on ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää, ei mikään tiukentaminen auta.
Niin kauan kun järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa tuetaan kieltolain avulla, tulee olemaan ihmisiä jotka valmistavat ja välittävät huumeita pimeiden markkinoiden kautta. Eihän valtiokaan olisi päihdekauppiaana mitenkään ongelmaton, mutta valtion tai vapaiden markkinoiden toimia on mahdollista ainakin yrittää valvoa.
"Mitä enemmän huumerikollisia saadaan kiinni, sitä suuremmat voitot seuraaville yrittäjille tarjoutuu. Mitä suurempi riski, sitä enemmän rahaa tarjolla. Mitä enemmän rahaa tarjolla, sitä suurempi tunku alalle."
Toimiiko tämä porttiteoria paremmin kuin kannabissätkän imaisusta seuraava heroiinin piikitys?
Monivuotisen kokemukseni perusteella, kannabis sopii suomalaisille paljon paremmin kuin viina.
Minun päälleni kannabis sopii varsin hyvin siitäkin huolimatta, että teettämäni geenikartoituksen perusteella olen varsin puhtaasti etninen suomalainen. (Olen sekoitus karjalalaista ja pohjoissuomalaista geeniainesta.)
Itse kannatan sekä itsekkäistä syistä että tutkimustietoon vedoten kannabiksen täyttä laillistamista ja sen kunnollista valvomista mm. myynnin ikärajojen suhteen.
Haluaisin kuulla, mitä sinun mielestäsi käytännössä tarkoittaisi "rikollisuuden ahdistaminen nurkkaan" ja "huumekentän siivoaminen" minun sekä muiden kaltaisteni suomalaisten tapauksessa.
Tätä asiaa pohtiessa täytyy muistaa se, että ainoa "rikollisuus" mitä useimpien meistä suomalaisista kannabiksenkäyttäjistä elämä sisältää on kyseisen kasvin pienimuotoinen kasvattaminen yksityisesti. Jos siis kannatat tällaisen elämäntavan pois kitkemistä väkipakolla niin samalla allekirjoitat käytännössä sellaisen väittämän, että termi "rikos" voi tarkoittaa myös sellaista käytöstä, joka ei vahingoita toisia ihmisiä.
Tarkoitatko siis, että pelkästään jonkin toiminnan _nimeäminen_ rikollisuudeksi on riittävä peruste sille, että kovatkin "nurkkaan ahdistamisen" keinot ovat oikeutettuja, välittämättä siitä millaisia vaikutuksia kyseisellä toiminnalla on?
Jos siis "huumekenttä siivotaan" siten, että keinovalikoimaan kuuluu kaltaisteni suomalaisten saneluperusteinen pakottaminen yllä mainitun "rikollisuuden" estämisen nojalla, onko tämä tulkittavissa siten, että yksityiseen elämään väkipakolla puuttuminen on moraalisesti vähemmän väärin kuin kannabiskasvin yksityinen kasvattaminen, jos tämä pakottaminen vain tehdään ylevin periaattein?
Ja jos jos kannabiskasvin yksityinen kasvattaminen on enemmän rikollista kuin toisen henkilön pakottaminen jonkin hyvän periaatteen nimissä, olisiko minun syytä harkita poliittisten vastustajieni väkivaltaista pakottamista? Olisihan se kenties moraalisesti vähemmän suuri rikos kuin kasviharrastus, ainakin mikäli tuo poliittinen motiivi on moraalisesti ylevä.
Nämä kysymykset ja pohdinnat eivät suoranaisesti kuvaa omaa käytöstäni ja toimintaani, vaan ne ovat rautalangasta väännetty demonstraatio siitä, millaisiin johtopäätöksiin kovan linjan kieltolaki ihmiset johtaa. Nykyistä yhteiskuntaa piinaavat moraaliset ristiriidat ovat tietyiltä osin suoraa ja väistämätöntä seurausta siitä, että laissamme on "rikoksia", joiden rikollista statusta perustellaan vain niiden rikollisella statuksella.
Moraaliset kehäpäätelmät lainsäädännössä ja -toimeenpanossa johtavat konfliktiin yhteiskunnassa. Väkivaltaa ei voi perustella sillä, että se on kirjallisessa aineistossa uudelleennimetty hyväntekemiseksi.
"tai sitten rikollisuus on ahdistettava nurkkaan ja koko huumekenttä siivottava"
Voisitko kuvailla miten tämä tapahtuu, konkreettisesti?
Onnistuneita esimerkkitoteutuksia löytyy esimerkiksi Suomesta vuodelta 1932, ja USA:sta vuodelta 1933.
Napakkaa tekstiä. Alun varoitusteksti oli ensiarvoisen tärkeä uskottavuuden luomisessa. Se auttoi luomaan vakavasti otettavan ja ongelmalähtöisen asetelman (erotuksena puhtaalle "hörhö-ideologiselle" huumeita puolustavalle meiningille, johon "establishmentin" on vaikea suhtautua, koska ne ei ymmärrä miksi huumeita pitäisi käyttää).
Julkisen keskustelun pitäisi ymmärtää, miksi jotkut haluavat huumeiden laillistamista. Tämä on hyvä keskustelun avaus.
Samaa mieltä. Hyvä kirjoitus. Kokemukset muista maista ovat osoittaneet, että vapaus on oikein. Huumeita pitää jakaa ilmaiseksi, niin autamme ihmisiä ja säästämme huikaisevasti yhteiskunnan sekä yksityisten varoja.
Toivottavasti piraatit saavat niin paljon edustajia eduskuntaan, että yhdessä muiden edistyksellisten kanssa saadaan vihdoin muutos Suomessakin.
Kuitenkin jää ongelmiksi alkoholi ja tupakka sekä kahvi. Niitäkin pitää ilmeisesti jakaa halukkaille ilman korvausta. Se on tasa-arvoa.
Jos vakavammin vittuilematta puhutaan, niin kaikkia huumeita ei varmaankaan tarvitse jakaa ilmaiseksi. Monien huumeiden kohdalla voidaan hakea optimaalista hintatasoa, jolla saadaan katettua yhteiskunnalle koituvia kollektiivisia haittoja - samalla periaattella kuin laillisten päihteidemme kanssa tehdään.
Kuten artikkelin alussa totean: Kyse ei tosiaankaan ole - eikä voi olla - kaikkien päihdeongelmien poistamisesta. Se ei ole mahdollista.
Kaikista vaikeimmin riippuvaisilla ei ole varaa huumeisiinsa, ja kovan riippuvuuden kourissa olevat kyllä keksivät laittomia keinoja rahoittaa huumeidenkäyttöään, jolloin yhteiskunnalle nyt vaan ihan oikeasti tulee halvemmaksi maksaa heidän huumeensa (jotka eivät montaa euroa maksa). Esimerkiksi pahasti addiktoituneelle huumekauppiaalle on eduksi pyrkiä addiktoimaan muita käyttäjiä, koska he tarjoavat hänelle hyvän markkina-apajan, jonka avulla rahoittaa käyttöään. Mm. tämän vuoksi ilmaisen heroiinin jakelusta on seurannut uusien käyttäjäien määrän vähenemistä. Aihetta käsitellään muuten myös tuolla: http://huumeongelma.blogspot.com/2011/02/kukapa-nistien-kanssa-haluis-le...
Wiki kertoo: "Eri muotoisia heroiinin reseptijakelun hankkeita on käynnissä ainakin Sveitsissä, Hollannissa, Englannissa, Saksassa ja Tanskassa."
Näiden lisäksi vastaavaa on kokeiltu muistaakseni mm. Kanadassa.
Joo, Gabor Matè, MD. Vancouver. Kirjoittanut useita kirjoja addictioista ja mm. lapsen riippuvuudesta vanhempiin ja päinvastoin. Paljon mielenkiintoisia ajatuksia. Jos et ole kuullut ja lukenut, suosittelen www.democracynow.org ja sieltä advanced searh. Äijän voi katsoa Amy Goodman in haastatteuissa ja jos mieluimmin luet, on rush transscript.
Siis Gaborilla on lainvoimainen lupa, mutta viranomaiset kuitenkin yrittävät häiritä. Gabor Matè ella on mielenkiintoinen addictio, jonka syy on myös mielenkiintoinen, ja itse kyseinen aihe vielä mielenkiintoisempi.
Addictio oli muistaakseni ..I buy classical music compact discs...jotain sinneppäin.
Kysymys avun vapaaehtoisuudesta ja saamisen helppoudesta on mielenkiintoinen. Jos katkaisuhoidon saaminen olisi äärimmäisen helppoa, kuinka moni silloin jättäisi hakematta hoitoa?
Jos hoitoa ei halua hakea, mitkä ovat syyt sille? Voiko (ja pitääkö) niille syille tehdä jotain? Jos käyttäjän ympäristö ei kärsi ja käyttäjä olisi vieläpä yhteiskunnallisesti tuottava yksilö, en näe mitään syytä sille, miksei yksilö saisi mieltään kemiallisesti sekoittaa. (Olen täysin raitis).
Bill Hicks: Great Times on Drugs, jossa kertoi lopettaneensa. Ei ainoastaan narri. Tuli kait Uncut in tai muun yhteydessä, joskus aikaa sitten. Ikävä kyllä, kuoli syöpään.
http://www.youtube.com/watch?v=xZZ9Qek-Zrk
Antonio Escohotadon tutkimus on valtava. Ja valtava on se tutkimustiedon lisä sosiologiaan ja uskonnollisiin rituaaleihin.
"Just say no," says Escohotado, is not an option. Just say "know" is.
Rajusti lyhennetty laajasta kolmiosaisesta espanjankielisestä tutkimuksesta 'Historia General de la Drogas', joka ei päätynyt professorin ennustamaan: ainoastaan yliopistojen kirjastoihin pölyttymään. Vaan viiteen painokseen neljässä vuodessa. Proffa ajatteli, että niitä käytetään kuin tietokirjaa hyllyssä. Tutkimus herätti huomiota ja tutkimuksen painoarvo antoi aiheen tehdä 160 sivuinen lyhennetty teos:
Psychedelics/Sociology:
Antonio Escohotado:
'A Brief History of Drugs'
From the Stone Age to the Stoned Age
Fiksu kirjoitus! Kirjoitahan joskus vielä kannabiksen hyödyistä lääkekäytössä! Ei sen parempaa yrttiä...
Sinua kenties kiinnostaa kirjoittamani blogimerkintä jossa käsittelin kannabista migreenilääkkeenä. Se löytyy omasta blogistani täällä Puheenvuorossa. Kokosin siihen joitakin mielenkiintoisia tutkimusviitteitä.
Hash oil cures skin cancer.
Hashis öljy (voiteena) parantaa ihosyövän.
Cured: A Cannabis Story (A film by David Triplett)
http://www.youtube.com/watch?v=0tghUh4ubbg
1975 (US) liittovaltion tekemä cannabistutkimus selvittää sen muita syöpään liittyviä lääketieteellisiä hyötyjä. Tutkimus on saatavilla online:
Googlatkaa 'antineoplastic (kasvainoppi) activity of cannabinoids' ja sieltä:
http://www.ukcia.org/research/AntineoplasticActivityOfCannabinoids/index...
Tämä oli niinkuin rautalangasta...
Koska lääkeyhtiöt eivät saa patenttia, ei niitä kiinnosta sen syövästä paranemisen tehot. Eikä kumma kyllä lääkeviranomaisiakaan.
Terveisiä vaan Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (vai missä ne kemikaali- ja metallimiehet syöpää tutkivatten) ENNAKKOLUULOTTOMILLE sekä ENNAKKOLUULOISILLE syöpätutkijoille - LUKEKAA !!!!
LOTS OF LUCK !
Jos sairastun es. ihosyöpään, arvaa vaan, muutanko välittömästi Hollantiin paranemaan ?!?
Mikä aineosa muuten kannabiksessa on se syöpälääke? Onko se pääasiassa THC, joku muu kannabinoidi vai joku yhdistelmä?
THC ja CBD näyttäisivät toimivan kumpikin ihan yksinään. Pari esimerkkiä tutkimuksista:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20516734
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20859676
Lisäksi CBD yhdessä THC:n kanssa näyttäisi toimivan paremmin kuin kumpikaan yksin: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20053780
Kannattaa kuitenkin huomata, että vaikutukset eroavat eri syöpätyypeillä. Esimerkiksi ylempänä linkitetyssä UKCIA:n lainaamassa tutkimuksessa CBD:lla ei ollut vaikutusta kasvaimen kokoon. Tutkimusta siis vaaditaan vielä ja paljon. Onneksi siihen on myös haluja. Pubmedista löytyy tältä ja viime vuodelta 10 tutkimusta hakusanoilla "tetrahydrocannabinol tumor" ja 12 hakusanoilla "cannabidiol tumor".
"Kaikki päihteet aiheuttavat haittoja, niin lailliset kuin laittomatkin."
Pelkästään haitoista puhuminen jo harhauttaa päihdekeskustelua niin, että paljon oleellista jää huomioimatta. Pitkään kesti Suomessa ennen kuin alkoholin käytöstä sai sanoa jotakin hyvää. En tarkoita nyt varsinaisia terveysvaikutuksia: lasi punaviiniä illassa tms. Ajattelin alkoholin käyttöön liittyvää hauskanpitoa, siitä ei saanut ennen puhua. Alkoholivalistuksessa euforia ja estojen väheneminen oli aina haittavaikutus, ei toivottu tila. Kuinka moni meistäkin on tavannut rakkaansa pienessä estoja vähentävässä humalatilassa?
Sama ajatus pätee huumausaineiksi kutsuttujen päihteiden käytöön. Jos ne nähdään vain psyykkisen pahan olon lääkitsemisessä, kuten usein asia esitetään, ollaan jo lähtökohtaisesti luomassa liian yksipuolista kuvaa käytön kirjosta.
Totta turiset, mutta halusin pitää tämän kannanoton tiiviinä enkä siksi lähtenyt rönsyilemään.
Henkilökohtainen kantani on, että päihteistä on monesti myös paljon hyötyä, ja uskon näiden hyötyjen kasvavan - ja haittojen vähenevän - kun suhteemme päihdekulttuuriimme kypsyy, ja opimme vastuuta.
Erittäin hyvä blogikirjoitus. Kirjoitus huokuu käsitystä siitä miten asiat todellisuudessa ovat ja mikä vaikuttaa mihinkin.
Itse heittäisin keskusteluun asian tiimoilta sen että jokaiselle "kunnon" opiaattiriippuvaiselle pitäisi tarjota mahdollisuus korvaushoitoon. Oma mielipiteeni on se että "kunnon narkkari" (anteeksi huono sanavalinta) hankkii kyllä kamansa tai rahansa kamaan keinolla tai toisella (oma huumekauppa, varkaudet, pahimmillaan väkivaltarikollisuus).
Kunnollinen korvaushoitojärjestelmä vähentäisi ainakin osittain järjestäytyneen rikollisuuden heroiinibisnestä (joka kyllä taitaa olla suomessa aika marginaalista) ja ihmisten hyväksikäyttöä opiaattien osalta. Tosiasiahan on että osa korvaushoitolääkkeistä kulkeutuu katukauppaan mutta kuitenkin apteekkipohjainen tavara on turvallisempaa käytettynä kuin epäpuhtaat "jauhot". Vertailun vuoksi: yksi jo haittoja (HIV, hepatiitit) tehokkaasti ehkäisevä keino on jo käytössä, apteekista saatavat neulat ilman reseptiä ja neulojen vaihto.
Tärkeänä näkisin myös kehittää amfetamiiniriippuvaisille vastaavan korvaushoitomenettelyn. Myös päihdeongelmaisten ADHD-potilaiden pitäisi saada Ritalin-lääkitys tarvittaessa. Onhan esim. Ruotsin vankiloissa ADHD-oireisia muistaakseni noin 20-30%. Olettaisin Suomessa olevan asiat samalla tavalla. Suomessa päihdeongelma estää monelta ADHD-potilaalte lääkityksen saamisen ja nämä henkilöt ovat erittäin alttiita amfetamiiniriippuvuuteen ja muihin päihdeongelmiin.
Tosiasiahan on että huumeet ja päihteet ovat kuuluneet jo satoja vuosia suomalaiseen kulttuuriin. Ei ne täältä mihinkään häviä. Nykyään olisi tärkeintä kokonaishaittojen ja konaisuuden hallinta (turvalliset huumausaineet, laillinen jakeluorganisaatio, verotulot, toimivat päihdehoitojärjestelmät, johdannaisrikollisuuden estäminen (esim. velanperintä, rikokset kaman hankkimiseksi) ja estää normaalien "viihdekäyttäjien" ja kokeilijoiden ajautuminen syrjäytymiseen niiden toimien kautta joita yhteiskunta tekee. Esim. nuorena saatu huumausainerikos voi estää koulutuspaikan ja työllistymisen hoito-, poliisi- ja turvallisuusalalla. Kaveripiirissä poltettu marisätkä voi periaatteessa tuhota kaikki nuoren haaveet ja unelmat ja elämänmahdollisuudet.
Yhdysvallat on kokeillut huumesotaa ja kovia tuomioita kauan. Lopputuloksen varmaan useimmat tietävät kunhan seuraavat vankila- ja rikosdokumenttejä maasta. Miksi se onnistuisi Suomessa?
Huumeet ja päihteet ovat Suomessa ja pysyvät on sellainen tosiasia jota konservatiivisilla arvoilla varustetun henkilön on vaikea tajuta ja hyväksyä. Jokainen konservatiivinen huumeiden vastainen henkilö voi kysyä itseltään että jos huumeet tai osa huumeista laillistettaisiin niin olisitko sinä, lapsesi, koko sukusi ja kaikki ystäväsi sen laillistuspäivän jälkeen kamaa "ränniin" vetäviä narkkareita. Onhan alkoholikin laillista eikä kaikki ihmiset ole rapajuoppoja vaikka osa on. Saunan lauteilla on hieno notkua Koskenkorvapullo kädessä, 3 promillea veressä ja tupakka suussa ja todeta että huumeet ovat pahoja ja vaarallisia. Mitä siinä tupakkiaskissa lukee: tupakointi tappaa. Lisäksi voi muistella sotavetenaarien saavutuksia ja kaukopartiomiesten ihmeitä Pervitiinin avulla.
"Oma mielipiteeni on se että "kunnon narkkari" (anteeksi huono sanavalinta) hankkii kyllä kamansa tai rahansa kamaan keinolla tai toisella (oma huumekauppa, varkaudet, pahimmillaan väkivaltarikollisuus). "
Minun ymmärtääkseni kunnon narkkarille kannabis on sama, kuin spurgulle tarjoaisi pilsneriä. Onko ylipäänsä olemassa kannabisriippuvaisia, vaiko vain satunnaisia käyttäjiä? Saattaa olla että jotkut ovat päätyneet kannabiksen vakinaisempaankin käyttöön valitessaan pöllyttelyn alkoholin ja vahvempien huumeiden sijaan, tai sitten vain täydentävät huuruisia päihdeharrastuksiaan kannabiksella...
Tarkoitin tässä "kunnon narkkarilla" useiden vuosien mittaista suonensisäistä "kovien" huumeiden (esim. amfetamiini, heroiini, fentanyyli) käyttöä sisältävää päihdehistoriaa. Samoin korvaushoito-mielipiteenija esittämäni mielipiteet on tarkoitettu näiden henkilöiden hoitamiseksi ja näiden henkilöiden aiheuttamien haittojen/kuluerien minimoimiseksi. Jos puhutaan ainoastaan kannabistuotteiden käytöstä en mieltäisi tätä "kunnon narkkaamiseksi". Enkä ole missään nimessä tarkoittanut että pitäisi ruveta jakamaan kannabistatuotteita Jehowan-viihdekäyttäjille ja kokeilijoille, kuten joku käsitti väärin.
Käsittääkseni kannabiksestä voi tulla riippuvaiseksi ja olen kuullut joskus tällaisestä henkilöstä, tavannut en ole. Kannabiksellä on passivoivia vaikutuksia pitkäaikaisessa käytössä joten jos käyttö on päivittäistä voi henkilö olla täysin "aikaansaamaton" ja kuluttaa päivänsä "haaveillen". Mutta voi todeta jos juo vuoden putkeen alkoholia tai polttaa vuoden "sauhuja" on lopputulos varmasti huono. Liika on aina liikaa.
Olen kanssasi samaa mieltä että kunnon narkkarille ei kannabis paljon merkitse. Jos henkilö on kaiken mahdollisen vetävä sekakäyttäjä on kannabis vain päihde päihteiden joukossa. Jos huumeseula näyttää yli 10 erilaista huumaavaa ainetta ei se kannabis siinä kokonaisuudessa paljon paina.
Kyllä jotkut vähintäänkin habituoituvat kannabikseen hyvinkin voimakkaaksi, ja kokevat vaikeaksi lopettaa vaikka haluaisivat. Voi tietysti kysyä, että jos lopettaminen ei onnistu, onko kyse siitä että koetut hyvät puolet sitten kuitenkin ylittävät koetut huonot puolet - eli onko kyse toisin sanoen vain riittävän motivaation puutteesta.
Mutta joo, kyllä musta on käytännössä ihan kohtuullista puhua kannabisriippuvuudesta, vaikka se ei olisikaan yhtä vaikea ilmiö (ja yhtä vaikeita vieroitusoireita aiheuttava) kuin pahimmillaan riippuvuus alkoholiin, bentsoihin, heroiiniin tai piristeisiin.
Pitkä kirjoitus, joka ikävä kyllä loppuu "normmaalin hölmösti". Eihän tämän lopun jälkeen tekstiin usko Erkkikään.
"Onhan alkoholikin laillista eikä kaikki ihmiset ole rapajuoppoja vaikka osa on. Saunan lauteilla on hieno notkua Koskenkorvapullo kädessä, 3 promillea veressä ja tupakka suussa ja todeta että huumeet ovat pahoja ja vaarallisia. Mitä siinä tupakkiaskissa lukee: tupakointi tappaa. Lisäksi voi muistella sotavetenaarien saavutuksia ja kaukopartiomiesten ihmeitä Pervitiinin avulla."
Kuitenkin meidän on syytä suhtautua hyvin vakavasti huumeisiin ja niiden tuottamiin mahdollisiin ongelmiin sekä hyötyihin. Esimerkiksi Porvooseen on tullut synteettinen marihuana "Jehova", jolla on kaiketi jotain pieniä epämiellyttäviä seurauksia. Tässä voisimme tehdä kokeilun ja jakaa Porvoossa ilmaiseksi kunnonlista marihuanaa ilman siis seurauksia. Ja onhan marihuanalla myös omat hyvin myönteiset vaikutuksensa käyttäjiin sekä paljon terveydellisiä seurauksia.
Olen samaa mieltä siitä, että käytön rankaiseminen on väärä lähtökohta: onhan kyseessä rikos jossa tekijä ja uhri ovat yksi ja sama. Laillistaminen mahdollistaa käytön, sekä sen haittojen vähentämisen.
On motivoitava lopettamaan. Oma mallini olisi, että tulisi erilliset päihde-kortit, joita ilman alkoholin maksaminen on hieman kalliimpaa.
Alko(?) myöntää kortin jokaiselle 18 vuotiaalle, ja ilman tuota korttia päihteet maksaa jonkin verran enemmän, ja kovempia päihteitä ei voi lainkaan ostaa. Korttiin ei talleteta rahaa, vaan se luetaan bonuskorttien tapaan maksun yhteydessä.
Päihteisiin pistetystä rahasta 25% tallentuu kortille. Summan voi nostaa vasta kun on ollut vuoden kuivilla. Tämä testattaisiin halvasti näyteseuloilla. Tässä tapauksessa 10 euroa päivässä alkoholiin 10 vuotta tuhlannut alkoholisti maksaisi itselleen 9 125 euroa lopettamisesta. Valtion saamat varat alkoholista käsittääkseni kattavat paljon enemmän kuin tuon osan. Lukuun ei ole laskettu mahdollista korkoa, joka kasvattaisi summaa.
Jos päihteet myytäisiin katukauppaa halvemmalla, koko organisoidun rikollisuuden rahoituspohja murenisi.
Yksityiskohtaisempi selostus löytyy sivulta http://tsarbombastic.wordpress.com/2011/03/01/koko-paihdepolitiikan-ratk...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 28 kommenttia